maanantai 16. syyskuuta 2013

Itsekuri ja painonhallinta

Sain viime viikolla pyynnön, jossa minua pyydettiin lehtihaastatteluun aiheesta itsekurin merkitys painonhallinnassa. Olen lähes kymmenen vuotta pitänyt painonhallintaryhmiä ja ohjannut asiakkaita pienipäätöspäivässä ideologian ja oppien mukaan, mutta nyt todenteolla havahduin miettimään mitä sana itsekuri pitää sisällään ja sopiiko sitä edes käyttää samassa lauseessa painonhallinnan kanssa.

Itsekuri lienee sama asia kuin kurittaa itseään: ruoskimalla tai kenties jollakin kidutusmenetelmällä vai kuinka pidämme itsemme kurissa? Jos painonhallinta vaatii itsensä kurittamista niin kukapa moiseen touhuun haluaa ryhtyä vapaaehtoisesti. En minä ainakaan enkä edes halua houkutella ketään muutakaan kurittamaan itseään.

Meille käypähoitosuosituksiin tutustuneille ja neuvonta- ja ohjauskoulutuksiin osallistuneille ei enää nykypäivänä tule edes mieleen puhua itsekurista tai nälkäkuureista tai muistakaan yksipuolisista pikadieeteistä painonhallinta-asiakkaillemme. Mutta niin vain on, että edelleen aivan liian monelle painonhallinta tarkoittaa kaikesta hyvästä luopumista, kärsimystä ja kituutusta. Ja siinä varmaan suurin syy, ettei toimeen edes haluta tarttua.

Onneksi kuitenkin yhä useammalle painonhallinta on pieniä ja lähes huomaamattomia askelia kohti parempia ruoka- ja liikuntatottumuksia. Ennemmin uusien asioiden (kuten liikuntaharrastusten kokeilua ja kasvisten syömisen opettelua) aloittamista kuin kaiken entisen taakse jättämistä (mistäänhän ei tarvitse kokonaan luopua). Parhaimmillaan painonhallinta on kokonaisvaltainen uusi harrastus, joka vie mennessään.

Niin ja niille, jotka jaksoivat lukea tämän loppuun asti kerrottakoon, että kieltäydyin toimittajan haastattelupyynnöstä vedoten siihen, että itsekuri ei kuulu painonhallintaan. Mutta se ei minulle selvinnyt, löytyikö aiheeseen perehtynyt haastateltava ja saiko toimittaja tehtyä juttunsa, kun ei ole tullut seurattua iltapäivälehtiä niin tarkkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti