Ruokarauhaa

Olin jo kuvitellut, että toisten ulkonäöstä, painosta ja syömisistä kommentoinnit olisivat "so last season" ja ihmiset nykypäivänä osaavat käyttäytyä. Omalla työpaikallanikin on nyt ollut esillä turvallisemman tilan periaatteet, joita nostetaan esille myös eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Mutta taas kerran huomasin olleeni väärässä. Nuorempana muistan, että oli paljonkin tilanteita, joissa jäin sanattomaksi ja vasta tilanteen mennessä ohi, olisin tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa tai kuinka reagoida. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa jäin sanattomaksi, kun sain arvostelua asiasta, josta en olisi edes osannut joutuvani selittelemään.

kuva:Pixabay

Tilanne oli seuraavanlainen: Olin muutama viikko sitten ohjaamassa sydänkurssia ja samassa kurssipaikassa oli myös muita ryhmiä yhtä aikaa syömässä. Päälläni oli työvaate, jonka selässä on edustamani tahon logo, joten oli kyllä kaikille ulkopuolisille selvää, että kuka työnajantani onkaan. Viimeisenä päivänä lounaalla oli jälkiruokana lettuja ja mansikkahilloa (ei siis edes kermavaahtoa). Lautasellani on yksi lettu, jonka päällä oli hilloa. Samoja lettuja noutopöydästä hakemaan tullut minulle täysin tuntematon henkilö koki asiakseen näpäyttää minua tekemästäni valinnasta ja kysyi, että "mitä mieltä Sydänliitto on tuollaisesta annoksesta?" Ja todellakin menin sanattomaksi. Ehkä, jo lautasellani olisi ollut vaikka suuri jäätelöannos ja kasa karkkeja, niin olisin ehkä voinut keksiä jotain puolustuksekseni, mutta nyt oli kysymys yhdestä letusta, jota en itse osannut pitää millään mittarilla tuomittavana valintana. Jotakin kuitenkin sopersin kysyjälle ja vasta myöhemmin tajusin, mitä olisi pitänyt vastata. Vastaukseni olisi ollut: "Sydänliitto sanoisi, että jokaisella on oikeus ruokarauhaan, ilman että kukaan kyseenalaistaa tai kommentoi kenenkään syömisiä". Jokainen tekee omat valintansa itse ja on myös vastuussa omista valinnoistaan. 

Tämän tapauksen jälkeen olen keskustellut asiasta muutaman kollegan kanssa ja moni terveysalalla oleva kertoo, että on ollut tilanteissa, joissa itselle tulee sellainen olo, että pitäisi selitellä omia valintojaan, vaikka kukaan ei niitä edes kyseenalaista. Eli jonkinlaista huonoa omaatuntoa koetaan, vaikka kukaan ei syyllistäisikään. Erityisesti kauppareissuilla on ollut tilanteita, että samassa kaupassa on ollut asioimassa omia asiakkaita ja siinä sitten tulee katsottua myös omaan ostoskärryyn ja mietittyä, että mitähän tuo ajattelee näistä oluista tai kekseistä, joita kärryissäni on tai että onkohan minulla nyt riittävästi kasviksia, jotta tuo näkee, että elän niinkuin opetan. 

Toivon kaikille ruokarauhaa! Sen lisäksi, että ei kommentoida muiden valintoja, niin myös ruokarauhaa senkin puolesta, että ei tunneta syyllisyyttä, ahdistusta ja katumusta omista valinnoista, vaan kaikki mitä syödään, syödään hyvällä mielellä!